Cad On Fi
Multi Niche Blog

Vaikuttaako joukkotiedotusvälineet kansalaisten poliittiseen käyttäytymiseen

Akateemisen ympäristön ulkopuolella on syntynyt ankara ja jatkuvasti kasvavan näköinen keskustelu siitä, kuinka joukkotiedotusvälineet vääristävät poliittista agendaa. Harva vastustaisi ajatusta, että joukkotiedotusvälineiden instituutiot ovat tärkeitä nykypolitiikan kannalta. Siirtyessä liberaalidemokraattiseen politiikkaan Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa media oli keskeinen taistelukenttä. Lännessä vaalit keskittyvät yhä enemmän televisioon, painopisteenä spin ja markkinointi. Demokraattisessa politiikassa painotetaan joukkotiedotusvälineitä demokraattisen kysynnän ja ”yleisen mielipiteen” muodostumisen paikkana. Median katsotaan vahvistavan kansalaisia ja alistavan hallitukselle rajoituksia ja hyvityksiä. Tiedotusvälineet eivät kuitenkaan ole vain puolueettomia tarkkailijoita, vaan ne ovat itse poliittisia toimijoita. Joukkoviestinnän ja poliittisten toimijoiden – poliitikkojen, eturyhmien, strategien ja muiden tärkeissä rooleissa olevien – vuorovaikutus poliittisessa prosessissa on ilmeistä. Näissä puitteissa amerikkalaista poliittista areenaa voidaan luonnehtia dynaamiseksi ympäristöksi, jossa viestintä, erityisesti journalismi kaikissa muodoissaan, olennaisesti vaikuttaa ja siihen vaikuttaa.

Demokratiateorian mukaan ihmiset hallitsevat. Eri poliittisten puolueiden moniarvoisuus tarjoaa ihmisille ”vaihtoehtoja”, ja jos ja kun yksi puolue menettää luottamuksensa, he voivat tukea toista. Demokraattinen periaate ”kansan hallitus, kansan ja kansan puolesta” olisi mukavaa, jos kaikki olisi niin yksinkertaista. Mutta keskisuuressa ja suuressa modernissa valtiossa asiat eivät ole aivan niin. Nykyään useat tekijät vaikuttavat yleisön poliittisen keskustelun muotoutumiseen, mukaan lukien poliittisesti sitoutuneiden henkilöiden käyttämien PR- ja mainosstrategioiden tavoitteet ja menestys sekä uusien mediatekniikoiden, kuten Internetin, kasvava vaikutus.

Naivi liberaalin demokratian oletus on, että kansalaisilla on riittävä tieto poliittisista tapahtumista. Mutta miten kansalaiset saavat tarvitsemansa tiedot ja tiedot, jotta he voivat käyttää ääniään muuten kuin sokealla arvauksella? He eivät voi mitenkään todistaa kaikkea, mitä tapahtuu kansallisella näyttämöllä, vielä vähemmän maailmantapahtumien tasolla. Suurin osa ei ole politiikan opiskelijoita. He eivät todellakaan tiedä, mitä tapahtuu, ja vaikka he tietäisivät, he tarvitsisivat opastusta sen tulkitsemiseen, mitä he tiesivät. 1900-luvun alusta lähtien tämä on toteutunut joukkoviestimien kautta. Vain harvat Yhdysvalloissa voivat nykyään sanoa, että heillä ei ole pääsyä ainakin yhteen joukkotiedotusvälineeseen, mutta poliittinen tietämys on huomattavan alhainen. Vaikka poliittista tietoa on saatavilla joukkoviestimien lisääntyessä, eri kriitikot kannattavat sitä, että tapahtumat muotoillaan ja pakataan, poliitikot ja uutistoimittajat rakentavat kehyksiä, ja poliittisten toimijoiden ja tiedotusvälineiden väliset omistussuhteet tarjoavat tärkeitä lyhyitä vihjeitä tulkita ja tulkita. ymmärtää uutisia.

Ei pidä unohtaa toista mielenkiintoista seikkaa mediasta. Heidän poliittinen vaikutusvaltansa ulottuu paljon muutakin kuin sanomalehtiraportteja ja suoran poliittisen luonteen artikkeleita tai politiikkaan vaikuttaviin ajankohtaisiin tapahtumiin liittyviä televisio-ohjelmia. Paljon hienovaraisemmalla tavalla ne voivat vaikuttaa ihmisten ajatusmalleihin muilla keinoin, kuten ”hyvätahdon” tarinoilla, viihdettä ja populaarikulttuuria käsittelevillä sivuilla, elokuvilla, TV ”saippuoilla”, ”koulutusohjelmilla”. Kaikki tämäntyyppiset tiedot muodostavat inhimillisiä arvoja, käsitteitä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, järkevyydestä ja järjettömyydestä, mikä on ”muodikasta” ja ”epämuodikasta” ja mikä on ”hyväksyttävää” ja ”epähyväksyttävää”. Nämä inhimilliset arvojärjestelmät puolestaan muokkaavat ihmisten suhtautumista poliittisiin kysymyksiin, vaikuttavat äänestämiseen ja siten määräävät, kenellä on poliittinen valta.

Comments are closed.